Suomi 100, Linnan juhlien tarjottavien valmistus, 2017
Kuva: Tirilä Soile, Historian kuvakokoelma, Museovirasto (CC BY 4.0)
Tarinani liittyy leivoksiin, joita rakastan. Nämä joutsenleivokset ovat valokuvassa. Ne ovat tietysti juhlaruokaa… liittyvät puoluekokouksiin (nauraa). En ollut kommunisti, mutta olin pioneeri. Ja meidät, heleä-ääniset lapset, kerättiin tervehtimään kommunisteja puoluekokousten aikana. Yleensä harjoittelimme kauan kaikkea, mitä voimme sanoa isänmaasta ja itsestämme. Kuljimme kauniisti rummunpärinän saattelemina, lippujen alla… Mutta miksi leivokset? Puoluekokousten aikana, kun vieraat, osallistujat ja delegaatit, olivat salissa, sinne pystytettiin pöytiä, joilla myytiin ruokia. Ei mitään tavallisia ruokia, vaan herkkuja, jollaisia tavallisessa elämässä ei ollut. Kuten kaviaarivoileipiä ja erikoisia leivoksia… Vanhemmat antoivat minulle rahaa, ja toin aina kotiin noita herkkuja. Ja koska olen sokerihiiri, ostin joutsenia. Muistan niiden maun… Tietenkään niitä ei voi kutsua perinteiseksi ruoaksi. Ne olivat juhlaruokaa. Vaikka puoluekokouksille ne varmana olivat perinteistä ruokaa (nauraa). Ne maistuivat samanlaiselta kuin éclair-leivokset, mutta ne oli täytetty voikreemillä. Ne olivat hyvin kauniita ja tosi isoja. Nykyään en ole nähnyt niitä missään. Ne ovat lapsuuden leivoksia. Muistan jopa niiden hinnan, ne maksoivat 22 kopeekkaa. Ja olivat niin hyviä. Sisareni Olja sanoo, että heillä kirkossa joku vielä tekee noita kauniita leivoksia teenjuontia varten.

Svetlana